Hertan näyttelydebyytti Harjussa

Hertta aloitti "näyttelyuransa" eilen Harjun rotunäyttelyssä. Olosuhteiden pakosta rynnättiin suoraan virallisiin näyttelyihin ja varsin huonohkolla valmistautumisella, mutta mites se sanonta lahjattomista ja treenaamisesta menikään.. ;)

Isi lähti onneksi kuskiksi, koska rekkajonon ja vastaan tulevien autojen välissä pujottelu ei olisi varmasti meikäläiseltä onnistunut. Hertta oli hienosti kopissa (ja lastaaminenkin sujuu melkein kuin vanhalta tekijältä!), mutta sen verran oli touhu jännittänyt, että hätäkakat oli tulleet hännälle matkan aikana. No, siitäkin onneksi selvittiin.

Näyttelyaueella Hertta oli sitä mieltä, että kaikki ponit ovat hänen kavereitaan ja lähemmän tuttavuuden tekeminen olisi ollut mukavaa. Vähän jo esittäjää jänskätti maneesin vieressä vuoroa odotellessa, kun vauvaponi päätti esittää vähän pukkihyppyjä ja keulimistakin kertaalleen.

No, maneesiin selvittiin hengissä ja siellä oli vuorossa vielä lisää odottelua. Hertta oli luokkansa viimeinen poni, eli ensin katseltiin kymmenen muun vuotiaan tamman esiintyminen kehässä. Onneksi siellä muutama muukin varsa vähän riehui, mutta talviturkissaan Hertta ainakin minun silmään erottui joukosta (eikä siis välttämättä positiivisessa mielessä). Näytimmekin varmaan lähinnä pystymetsästä saapuneilta.

Tuomarin edessä Hertta ei olisi ensin oikein jaksanut seistä ja esittäjältä meinasi mennä jauhot suuhun, kun tuomari pyysi esittelemään ponin purukaluston. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pienen keskustelun jälkeen Hertta esitteli hampaitaan lähes mielellään, eikä niissä mitään vikaa ollutkaan. Käynnin esittäminenkin sujui suht hyvin, mutta ravissa oli vielä pieniä vaikeuksia. Tuomarista pois päin ravaaminen onnistui hyvin (koska kaverit odotti maneesin toisessa päässä), mutta ongelmia oli varsinkin kolmion päätysivun juoksemisessa. Jostain syystä Hertta oli sitä mieltä, että hänen kauniit käyntiliikkeensä riittää.. Mutta kyllähän ne liikkeet sitten lopulta saatiin arvosteltua.

Luokan voitti Sammalisen Inca (i. Gläntas Pirat, e. Irma av Friheten), joka palkittiin myös reserve champion nuorena. Toiseksi tuli Hertan serkku Aarteen Primadonna, jossa kieltämättä oli hieman samaa näköä Hertsileijaan kanssa, lukuun ottamatta mahan seutua, joka Hertalla oli jostain syystä hieman massiivisempi...

Hertta siis yllätti iloisesti olemalla yhdentoista ponin luokassa neljäs! Kaksi ensimmäistä tammaa saivat I-palkinnot, joten Hertta oli toinen kakkosen saaneista poneista. Kehästä poistuttiinkin siis hyvillä mielin ja kunniakierroksella Herttakin juoksi jo ihan nätisti muiden ponien perässä :)

Tanskalaisen tuomarin (Else Enemark) arvostelu oli varsin vähäsanainen, mutta tässä se joka tapauksessa suomennettuna:
"Hyvä tyyppi, hieman lyhyt kaula, tahdikkaat liikkeet"

Seuraavaksi suuntaamme Hertan kanssa mätsäreihin ja syksymmällä varmaankin myös rotunäyttelyyn.. Josko tuo hervoton talvikarva olisi vaikka siihen mennessä häipynyt.